1 Macc 2

Matatiaan valituksesta ja kiivaudesta isäin lain tähden. 1 Niinä päivinä nousi pappi Matatias, Johanneksen poika, Simeonin pojan, Joarimin suvusta Jerusalemista, joka asui Modin vuorella. 2 Ja hänellä oli viisi poikaa: Johannes, liialta nimeltä Gaddis, 3 Simon, liialta nimeltä Tassi, 4 Juudas, liialta nimeltä Makkabealainen, 5 Eleatsar, liialta nimeltä Aaron, ja Jonatan, liialta nimeltä Apphus. 6 Nämät murehtivat sangen kovin sitä suurta surkeutta, joka Juudeassa ja Jerusalemissa oli. 7 Ja Matatias valitti ja sanoi: voi että minä sitä varten synnyin, että minun pitää näkemän minun kansani ja pyhän kaupungin hävityksen, ja vielä sittenkin alallani oleman, ja antaman vihollisen tehdä niinkuin hän itse tahtoo! 8 Muukalaiset pitävät hallussansa pyhän, ja Jumalan templi on niinkuin kunniatoin ihminen. 9 Sen kaunistukset ovat viedyt pois, lapset ovat kaduilla lyödyt, ja nuoret miehet muukalaisilta syöstyt lävitse. 10 Valtakunta on tullut kaikkein pakanain saaliiksi, ja he ryöstävät sen. 11 Kaikki sen kunnia on tullut pois; joka ennen oli niinkuin suuri kuningatar, se on nyt ylönkatsotuksi orjaksi tullut. 12 Katso, meidän pyhämme, kerskauksemme ja kunniamme on poissa; pakanat ovat sen hävittäneet. 13 Kellä olis ilo enään elää? 14 Ja Matatias repäisi vaatteensa, hän ja hänen poikansa, ja pukivat säkit yllensä ja murehtivat sangen raskaasti. 15 Kuin Antiokuksen käskyläiset sinne tulivat vaatimaan myös niitä, jotka Modin kaupunkiin paenneet olivat, luopumaan Jumalan laista, ja epäjumalille uhraamaan ja pyhää savua suitsuttamaan: 16 Silloin luopui monta Israelin kansasta heidän tykönsä; mutta Matatias ja hänen poikansa pysyivät vahvana. 17 Ja Antiokuksen käskyläiset sanoivat Matatiakselle: sinä olet ylimmäinen ja voimallisin tässä kanpungissa, ja sinulla on monta poikaa ja sukulaista, 18 Sentähden astu sinä ensin edes, ja tee, mitä kuningas on käskenyt, niinkuin kaikki maakunnat, niin myös Juudan miehet, jotka vielä Jerusalemissa ovat, tehneet ovat, niin kuningas leppyy sinulle ja sinun pojilles, ja lahjoittaa sinulle hopiaa ja kultaa ja suuria lahjoja. 19 Ja Matatias vastasi lujasti ja sanoi: jos vielä kaikki maakunnat Antiokukselle kuuliaiset olisivat, ja jokainen isäinsä laista luopuis, ja mielistyis kuninkaan käskyyn; 20 En kuitenkaan minä, ja minun poikani ja veljeni tahdo hyljätä isäin lakia: siitä meitä Jumala varjelkoon! 21 Ei se olisi meille hyvää, että me Jumalan sanasta ja laista luopuisimme. 22 Emme tahdo mielistyä Antiokuksen käskyyn, ja uhrata, emmekä luopua laistamme, ja toisia säätyjä ottaa. 23 Kuin hän nämät sanat puhunut oli, tuli yksi Juudalainen kaikkein silmäin nähden ja uhrasi epäjumalalle alttarilla Modin kaupungissa, niinkuin kuningas oli, käskenyt. 24 Ja Matatias näki sen, ja se pisti hänen sydäntänsä, ja hänen kiivauksensa syttyi lain tähden; 25 Ja hän juoksi ja tappoi sen Juudalaisen alttarin edessä, ja Antiokuksen käskyläisen, joka uhraamaan vaati, ja kukisti alttarin maahan. 26 Sen hän teki kiivaudessa lain tähden, niinkuin Pinehas teki Zambrille Salomin pojalle. 27 Ja Matatias korotti äänensä kaiken kaupungin ylitse, sanoen: jolla on kiivaus laista, ja tahtoo pitää liiton, hän käykään minun kanssani kaupungista ulos. 28 Niin pakeni hän ja hänen poikansa vuorille, ja jättivät kaupunkiin kaikki, mitä heillä oli. 29 Ja monta hurskasta ihmistä läksi ulos erämaihin. 30 Ja olivat siellä valmoinensa, lapsinensa ja karjoinensa; sillä julmuus oli sangen suureksi paisunut. 31 Mutta kuin kuninkaan väki Jerusalemissa, Davidin kaupungissa, kuulla saivat, että muutamat olivat asettuneet kuninkaan käskyä vastaan, ja antauneet kaupungista ulos erämaihin, salaisiin paikkoihin, lymyttääksensä ja pelastaaksensa itsensä, ja että paljo kansaa oli heidän seuraansa mennyt; 32 Kiiruhtivat he karkaamaan heidän päällensä sabbatin päivänä, ja antoivat heille sanoa: vieläkö te nyt 'tahdotte kovakorvaiset olla? 33 Käykäät ulos ja tehkäät mitä kuningas on käskenyt, ja te saatte olla rauhassa. 34 Ja he vastasivat: emme tahdo lähteä, emmekä rikkoa sabbatia, niinkuin kuningas käskee. 35 Ja he hyökkäsivät sodalla heidän päällensä. 36 Ja ne, jotka siellä olivat, ei itseänsä puolustaneet, eikä kiveäkään heittäneet, eikä myös luolankaan suuta tukinneet, vaan sanoivat: 37 Me tahdomme näin kuolla viattomuudessamme: taivas ja maa todistavat, että te meitä väärin ja viattomasti tapatte. 38 Ja niin he hyökkäsivät heidän päällensä sabbatina, ja tappoivat heidät, ja heidän vaimonsa ja lapsensa, tuhannen ihmistä, ja heidän karjansa. 39 Kuin Matatias ja hänen ystävänsä sen kuulla saivat, murehtivat he sangen kovin, 40 Ja sanoivat toinen toisellensa: jos me kaikki niin tehdä tahdomme, kuin meidän veljemme tehneet ovat, ja emme sodi pakanoita vastaan, että me varjelisimme henkemme ja lakimme, niin ei heidän ole työtä meitä peräti hukuttaa maan päältä. 41 Ja he päättivät keskenänsä, sanoen: jos he tulevat meidän päällemme sabbatina, niin varjelkaamme meitämme, ettemme kaikki hukkuisi, niinkuin meidän veljemme vuorten rotkoissa murhatut ovat. 42 Ja suuri joukko hurskaita ihmisiä kokoontuivat yhteen, jotka kaikki laissa olivat pysyväiset. 43 Ja kaikki, jotka julmuuden tähden paenneet olivat, tulivat; heidän tykönsä. 44 Ja he myös nousivat ja löivät monta jumalatointa ja eriseuraista kiivaudessansa ja vihassansa; mutta muut pakenivat, ja pääsivät pakanain sekaan. 45 Sitte Matatias ja hänen ystävänsä vaelsivat lujasti Israelin maata ympäri ja kukistivat maahan heidän alttarinsa, 46 Ja ympärileikkasivat lapset, jotka vielä ympärileikkaamatta olivat, 47 Ja hyökkäsivät jumalattomain päälle; ja se menestyi heille, 48 Niin että he pysyivät laissa kaikkein pakanain ja kuningasten voimaa vastaan, ettei jumalattomat yhtäkään voimusta heistä saaneet. 49 Mutta kuin Matatias juuri vanha oli, sanoi hän ennen kuolemaansa pojillensa: nyt on tullut meidän päällemme suuri ahdistus ja vaino, ja suuri julmuus ja raskas rangaistus; 50 Sen tähden, rakkaat poikani, pitäkäät kiivaus lain tähden, ja älkäät säästäkö henkeänne meidän: isäimme liiton tähden; 51 Ja mieleenne johdattakaat, mitkä työt isämme aikanansa tehneet ovat, niin te voitatte suuren kunnian ja ijankaikkisen nimen. 52 Abraham kiusattiin ja löydettiin vahvaksi uskossa, se luettiin hänelle vanhurskaudeksi. 53 Joseph vaivassansa piti käskyn, ja tuli Egyptin herraksi. 54 Pinehas, meidän isämme, piti kiivauden Jumalan kunnian tähden, ja sai todistuksen, että pappeus piti hänellä ijäti oleman. 55 Josua toimitti sen käskyn, joka hänelle annettu oli, sentähden tuli hän ylimmäiseksi päämieheksi Israelissa. 56 Kaleb antoi todistuksen ja nuhteli kansaa; sentähden sai hän erinomaisen perimisen. 57 David jumalisuudessansa peri kuninkaallisen valtakunnan ijankaikkisesti. 58 Elia piti kiivauden laista, ja otettiin ylös taivaasen. 59 Anania, Atsaria ja Misael uskoivat ja tulesta pelastettiin. 60 Daniel viattomuutensa tähden pelastettiin jalopeuran kidasta. 61 Näin mieleenne johdattakaat, mitä kullakin ajalla tapahtunut on, niin te löydätte, että kaikki ne, jotka Jumalaan uskaltavat, pysyvät vahvana. 62 Sentähden älkäät peljätkö jumalattomain uhkauksia; sillä heidän kunniansa on loka ja toukka. 63 Tänäpänä hän on korotettu, huomenna ei häntä mistään löydetä; sillä hän on tullut maaksi jälleen, ja hänen ajatuksensa on hukkunut. 64 Sentähden, rakkaat lapset, olkaat rohkiat ja miehuulliset laissa, niin Jumala teitä korottaa jälleen. 65 Katso, teidän veljenne Simon on viisas neuvossa, kuulkaat häntä aina niinkuin isää. 66 Juudas Makkabealainen on väkevä ja jalo sotamies hamasta nuoruudestansa, hänen pitää oleman päämiehen ja sotiman. 67 Ja ottakaat tykönne kaikki ne, jotka lain pitävät; kostakaat se väkivalta, joka teidän kansallenne tehty on. 68 Ja maksakaat pakanoille sen jälkeen, minkä he ansainneet ovat, ja pysykäät lujasti laissa. 69 Sitte hän siunasi heitä, ja tuli kutsutuksi isäinsä tykö, 70 Ja kuoli, kuin hän oli sadan ja kuuden ajastaikainen viidettäkymmentä. Ja hänen poikansa hautasivat hänen isänsä hautaan Modin kaupungissa, ja koko Israel murehti häntä suurella murheella.